1. |
Rauhattoman rukous
03:17
|
|
||
|
Minä tääll’ olen vieras, vieras vaan
Olen ollut alusta saakka
Ovat outoja minulle laaksot maan
Ja outo on elämän taakka
Minä kuljen ja katson kummastuin
Joka puuta ja joka kukkaa
Minä kuljen kumpuja itkusuin
Ja itken ihmisrukkaa
Me soudamme haahta haurasta
Jonka ympäri aallot pauhaa
Me kuljemme suurta korpea
Ja emme löydä rauhaa
Tiet riidellen ristivät toisiaan
Ja ystävä toista pettää
Mikä riemu se koskaan päällä maan
On päätynyt kyynelettä?
Mikä lapsi se on matkalle lähtenyt
Joka joutunut tääll’ ei harhaan?
Mikä hyvä se täällä on hyötynyt
Joka kuollut ei liian varhaan?
Kun ystävän parhaan sä kohtasit
Jo aika on hyvästi heittää
Ketä hellimmin tänään sä rakastit
Sen huomenna hauta peittää
Ja kilvan kulkisi kumartamaan
Sua turhan tietoni aatteet
Kuka kullat tois, kuka mirhamit
Ja päärlyt ja purppuravaatteet
Mun henkeni tietäjät harmaapäät
Erämaita ne etsien käypi
Mut taivas on tumma ja tähdetön
Ja yö yhä hämärtäypi
Minä lapsena vanhaksi vanhenin
En nuori ole koskaan ollut
Toki kerran mä keväästä haaveilin
Mut haaveet nuo oli hullut
Olen väsynyt lauluni valheeseen
Herra, tee minut lapseksi jälleen
Minä tahdon soittoni särkyneen
Viedä suurelle virittäjälleen
|
||||
2. |
Kun kello seisoo
01:39
|
|
||
|
Tää kansa on kuin kaupunki
Min tornin kello seisovi
Ja aikaa kysymähän niin
Nyt kaikki juoksee naapuriin
Mut toisen kello edistää
Ja toisen ihan jälkeen jää
Ja kaikki toimet nurin käy
Kun ajan johtajaa ei näy
Jos tääll’ ois mies, jos yksikin
Niin vihdoin itse nousis tornihin
Ja voiman oikeudella hän
Sen kellon vetäis käymähän
Ja huutais: ”Näin on aika maan!”
Ja oman päänsä mukaan vaan
Hän ajan kellon asettais
Ja kaikki uskoa sen sais
Ja vaikk’ ei ois se tullutkaan
Niin sekunnilleen oikeaan
Ois pälkähästä päästy pois
Ja jokin aika saatu ois
Mut mies se viipyy, viipyy vaan
Ja yhä täällä seisoo kello maan
Ja kaikki toimet nurin käy
Kun ajan johtajaa ei näy
|
||||
3. |
Mä metsän polkua kuljen
01:15
|
|
||
|
Mä metsän polkua kuljen
Kesäillalla aatteissain
Ja riemusta rintani paisuu
Ja mä laulelen, laulelen vain
Tuolla lehdossa vaaran alla
Oli kummia äskettäin
Niin vienoa, ihmeellistä
Alla lehvien vehreäin
Minä miekkonen vain sen tiedän
Minä vain sekä muuan muu
Ja lehdon lempivä kerttu
Ja tuoksuva tuomipuu
|
||||
4. |
Laulu onnesta
01:20
|
|
||
|
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön
Kell’ aarre on, se aarteen peittäköön
Ja olkoon onnellinen onnestaan
Ja rikas riemustansa yksin vaan
Ei onni kestä katseit’ ihmisten
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
Ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
Ja hiljaa iloitkohon onnestaan
|
||||
If you like Nicolas Kivilinna, you may also like:
Nina Nastasia & Jeff MacLeod join forces as Jolie Laide, playing noir-y songs that glow soft as moonlight.
go to album
This Bay-Area based band offer modern indie songs with intertwining harmonies and searching refrains.
go to album
The Whole Pulse
by Lightning Cult
In songs that swing from giant and anthemic to distortion-caked and widescreen, Lightning Cult conjure galaxies of sound.
go to album
Friend of a Friend
by Katie Morey
A new EP from Rochester’s Katie Morey runs the spectrum from ’60s girl-group to bubbling exotica.
go to album
New Day With New Possibilities
by Sonny & The Sunsets
The latest from Sonny Smith's long-running San Francisco outfit is clever and very sweet and more than a little bit country.
go to album
The Brooklyn-based artist takes on the many sides of nightlife in the city with elegant and eccentric homemade pop.
go to album
The Los Angeles-based indie rock artist's first full-length album is inspired by songwriters like Glen Campbell and George Harrison.
go to album
